Suomen suurin maanpuolustusjärjestö Reserviläisliitto julkisti tänään tavoitteensa seuraavalle eduskuntavaalikaudelle. Haluamme kertoa ehdokkaille maanpuolustuksemme tarpeista ja uudistuksista. Toivomme myös ehdokasjoukolta laajaa sitoutumista teemojemme toteuttamiseen. Tavoitteenamme on, että puoluekantaan katsomatta seuraavaan Eduskuntaan tulisi mahdollisimman laaja joukko edustajia jotka kokevat isänmaamme turvallisuuden ja maanpuolustuksen tärkeäksi. Tavoitteisiin sitoutuneet ehdokkaat saavatkin oman sertifikaatin jota voi hyödyntää omassa kampanjoinnissa.

Kymmenkohtaisen ohjelmamme kärkiviesti on muistuttaa, että tarvitsemme jatkossakin puolustusratkaisun joka perustuu koko Suomen puolustamiseen, yleiseen asevelvollisuuteen ja niiden mahdollistamiin riittävän suuriin rahallisiin resursseihin.

Elämme aikoja jolloin turvallisuuskysymykset puhututtavat kansalaisiamme yhä enemmän. Euroopassa, Ukrainan rajalla on käyty laajamittaista sotaa jonka heijastevaikutukset yltävät myös meille. Ulkoinen jännitys maamme lähialueilla on lisääntynyt ja suurvaltojen sapelien kalistelu voimistunut.

Ukrainan kriisin aiheuttamat talouspakotteet vaikuttavat hyvin voimakkaasti Suomeen myös turismin ja elintarvikeviennin tyrehtymisen myötä.

Suomen on tehtävä vakaata ja luottamusta herättävää ulkopolitiikkaa jonka yhtenä tärkeänä osana ovat kansainvälisten suhteiden ylläpitämisen lisäksi omat uskottavat puolustusvoimat. Sotilaallisen liittoutumisen hyötyjä ja haittoja kannustamme niin ikään tarkastelemaan. Mielestämme tästä tuleekin tehdä tulevalla vaalikaudella neutraali ja puolueeton selvitys esimerkiksi parlamentaarisen työskentelyn avulla.

Haluamme liittona nostaa myös esiin vapaaehtoisen maanpuolustustyön merkityksen Suomen puolustukselle. Vapaaehtoinen työ tarvitsee riittävät  taloudelliset resurssit, mutta myös toimintaoikeudet ja mahdollisuudet muilta turvallisuusalan toimijoilta. Mahdollisuuksia laajan reservin hyödyntämiseen olisi maassamme paljon. Uusien paikallisjoukkojen kehittäminen on yhteistyössä Puolustusvoimien kanssa toteutettava asia.

Maanpuolustus on kantava keskustelun aihe näissä Eduskuntavaaleissa. Nyt on myös huolehdittava siitä, että siihen liittyvät asiat eivät jää vain puheiden tasolle. Reserviläisliiton esittämät teemat tulee löytyä myös seuraavasta hallitusohjelmasta.

Tämä viikko on Suomen maapuolustuksen tärkeimmän voimavaran, reserviläisten kannalta ennätyksellisen tärkeä viikko. Ranskan tuomittavien terrori-iskujen seurauksena on EU:n komissio nopeuttanut ja sorvannut jo aiemmin valmistelussa ollutta asedirektiiviä, joka kieltäisi nyt käytännössä laajasti reserviläistoiminnan tärkeimmän toimintamuodon, nykymuotoisen ammunnan hyvin monilta osin.

Komission esityksessä kiellettäisiin A-luokan sarjatuliaseiden hankinta ja hallussapito yksityisiltä kansalaisilta kokonaan. Kielto koskisi myös deaktivoituja, eli pysyvästi ampumakelvottomaksi muunnettuja aseita. Direktiivi siirtäisi puoliautomaattiaseet nykyiseen A-luokkaan, jonka piirissä oleviin aseisiin nykyisten säädösten mukaan voi saada luvan vain hyvin rajoitetuin perustein. Myös aseiden verkkokauppaa tultaisiin rajoittamaan voimakkaasti yksityishenkilöiden osalta.

Terrorismin torjuntaa lähdetään suorittamaan väärästä päästä. Laillisella ja jo valmiiksi säädellyllä ampumatoiminnalla kun ei ole mitään tekemistä Balkanista ja Lähi-idästä salakuljetetuilla laittomilla aseilla tehdyn rikollisen toiminnan kanssa.

Reserviläiset, kuten myös metsästäjät ja muut ammunnan harrastajat ovatkin olleet painavasta syystä varpaillaan viimeisten viikkojen ajan. Massiivisella kiellolla olisi erittäin suuret vaikutukset reserviläisjärjestöjen nykymuotoiseen toimintaan. Onhan omaehtoinen ammuntaharjoittelu vuodesta toiseen tehtyjen jäsenkyselyjemmekin mukaan ylivoimaisesti suosituin vapaaehtoisen maanpuolustuksen toimintamuoto.

Suomen kanta asiaan muodostetaan Eduskunnassa tällä viikolla. Puolustus- Hallinto- sekä Maa- ja metsätalousvaliokunta aloittivat asiantuntijoiden kuulemisen asiasta tänään. Suurivaliokunta siunaa Suomen kannan ja evästää Sisäministeri Petteri Orpon Brysselin matkaan perjantaina.

Alkulähtökohta on Suomen kannalta haasteellinen, mutta kansallista yhtenäisyyttä voimistava. Päävastuullisen Sisäasiainministeriön ja työssä vahvasti mukana olevan Puolustusministeriön sekä Puolustusvoimien kanta asiaan on yksiselitteinen: Suomen puolustuskyvyn kannalta reserviläisten omaehtoinen ampumaharjoittelu on välttämätöntä ja siihen on saatava kansallista lähtökohdista poikkeus.

Reserviläisliitto on toiminut asiassa aktiivisesti, lausuen kirjallisesti jo aiemmin syksyllä hallintovaliokunnalle direktiiviin liittyen. Olemme tavanneet asiaan liittyen kaikkia keskeisiä ministereitä. Sisarjärjestöjemme kanssa olemme toimineet rinta rinnan voimakkaasti asian puolesta. Huomenna liitot ovat asiantuntijakuulemisessa Eduskunnassa. Vaikutamme myös suoraan Euroopan Parlamentin jäseniin asian jatkokäsittelyä silmällä pitäen.

Suomen yksituumaisuus mitataan nyt. Puolustusratkaisumme perustuu 95 prosenttisesti reserviläisiin. Reservi voi olla iskukykyinen ja osaava vain omaehtoisen harjoittelun turvin. Kansallisen puolustuskykymme piinaviikot ovat edessämme nyt. Tässä asiassa emme voi antaa periksi.

Yleinen asevelvollisuus ja reserviin pohjautuvat sodanajan joukot ovat maanpuolustuksemme selkäranka. Suomen sodanajanjoukkojen vahvuus on Euroopan suurimpia. Siihen kuuluu 230000 miestä ja naista. Yli 95 prosenttisesti vahvuus koostuu reserviläisistä.

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen erittäin moni Euroopan maa luopui yleisestä asevelvollisuudesta. Meillä ei hötkyilyyn lähdetty vaan puolustusratkaisumme on pidetty vakaana. Perusperiaatteemme koko Suomen puolustamisesta edellyttää, että yleisen asevelvollisuuden kautta meillä on laaja koulutettu reservi ja sen käyttöön iskussa oleva kalusto. Maanpuolustuskyky yhdistettynä suomalaiseen vahvaan maanpuolustustahtoon perusta koko järjestelmän toimivuudelle.

Eduskunnan puolustusvaliokunta vieraili eilen Ruotsissa. Kävimme keskusteluja niin paikallisten valiokuntakollegojen kanssa kuin laajemmassa seminaarissa, missä edustettuna oli niin poliitikkoja, asiantuntijoita kuin tutkijoita aina Ruotsin puolustusministeri Peter Hulqvistista maan Nato-selvityksen tehneeseen Krister Bringéukseen.

Ruotsi luopui vajaa kymmenen vuotta sitten yleisestä asevelvollisuudesta ja siirtyi ammattiarmeijaan. Heidän painopisteensä maanpuolustuksessa oli kriisinhallinnassa. Kotimaanpuolustus jätettiin retuperälle.

Nyt Ruotsissa on tunnustettu tämän päätöksen kohtalokkaat seuraukset. Rekrytointipohja ammattisotilaiksi on pettänyt ja maavoimien toiminta kutistunut lähes olemattomaksi. Maassa selvitetään asevelvollisuuden palauttamista. Tämä selvitys valmistuu ensi viikolla, mutta Puolustusministeri Hulqvist puolsi seminaarissa voimakkaasti asevelvollisuuden tärkeyttä.

Ruotsi on siis ottanut kansallisen puolustuksen jälleen toimintansa keskiöön. Tähän viittaa myös Gotlannin saaren tarkempi turvallisuuspoliittinen tarkastelu ja pysyvien joukkojen sijoitus saarelle noin puolitoista vuotta suunniteltua aikaisemmin.

Yleistä asevelvollisuutta ei kuitenkaan nosteta hetkessä ylös. Järjestelmässä ei riitä pelkkä koulutuksen aloittaminen. Maanpuolustuskyvyn ylläpitäminen tarvitsee riittävän määrän kertausharjoituksia ja jatkuvaa suorituskyvyn ylläpitoa. Tässä voisimme olla lisääntyvän yhteistyön osana ruotsalaisten apuna ja tukena.

Myös Suomessa esiintyy lähinnä vihervasemmiston toimesta aika-ajoin ideologista ajattelua, missä maanpuolustuksemme selkärankaa halutaan rapauttaa  mitä eriskummallisimpiin seikkoihin vedoten. Onneksi Eduskunnan päättäjistä suuri enemmistö on vankan perusratkaisumme kannalla. Maailmalta saadut esimerkit ja turvallisuuspoliittisen ympäristön epävakaus osoittavat linjamme oikeuden jonka perustana on vahva oma puolustus ja sitä kautta turvallinen Suomi.

Vanhan sanonnan mukaan aina oppii uutta, kun on kotoa pois. Sen vuoksi on tärkeää, että eri asemissa olevat päätöksen tekijät käyvät katsomassa toimintatapoja myös maamme rajojen ulkopuolella. Keskustelut naapurimaiden kollegojen kanssa lisää ymmärrystä erilaisista tavoista ajatella asioita. Lisäksi se antaa mahdollisuuksia kertoa omista tavoistamme toimia, lisäten myös vastapuolen ymmärrystä.

Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa kansainvälisyys on hyvin tärkeässä asemassa. Kahdenväliset ja kollektiiviset puitesopimukset eri länsimaiden kanssa mahdollistavat harjoitustoimintaan, huoltovarmuuteen ja sitä kautta turvallisuuteen liittyviä tekijöitä. Sen vuoksi Suomen on hyvä olla eri pöydissä mukana hakemassa vahvistusta kansalliseen puolustukseemme.

Suomen puolustusjärjestelmä on ainutlaatuinen. Luotamme oikeutetusti edelleen yleiseen asevelvollisuuteen ja reserviläisiin pohjautuvien sodan ajan joukkoihin. Sen sijaan moni maa on järjestelmän ajanut alas, mukaan lukien naapurimaamme Ruotsi.

Ruotsissa asevelvollisuutta on lähdetty palauttamaan. Helppoa se ei ole, sillä noin 90 000 henkilön ikäluokasta saadaan rekrytoitua vuosittain vain noin 4000 henkilöä varusmiespalvelusta suorittamaan. Suomessa armeijan käy noin 75% miesten ikäluokasta. Sen lisäksi naisten vapaaehtoinen asepalvelus nostaa vuosi vuodelta kiinnostustaan hipoen tänä vuonna ennätyslukemissa noin 1500:n henkilön voimin. Tämä tuo pohjan sodanajan joukkojemme vahvuudelle.

Suomen peruskulmakivet nojautuvat yleiseen asevelvollisuuteen ja koko Suomen puolustamiseen. Maavoimiemme kalustoa on uusittu. Valmiuttamme on kehitetty ja sodan ajan joukkojemme vahvuutta on nostettu. Merivoimien kalustohankinnat keskittyvät vuosikymmennen vaihteeseen. Laivue 2020 tuo nykyaikaista suorituskykyä merialueidemme turvallisuuden parantamiseen. Ilmavoimien suorituskyvyn korvaaminen on tarjouspyyntövaiheessa. Horneteillemme päätetään seuraaja ensi vaalikaudella viidestä vaihtoehdosta.

Kaikkein tärkein tekijä Suomella on kuitenkin vahva maanpuolustustahto. Sen ylläpitämisessä vapaaehtoisessa maanpuolustuksessa on kiistaton rooli. Erilainen kenttäkelpoisuutta ylläpitävä toiminta Suomen eri kolkissa antaa mahdollisuuden osallistua laajasti toimintaa. Ei ole varmastikaan sattumaa, että kansainvälisen tilanteen kiristyessä jäsenmäärät ja aktiivisuus ovat olleet reserviläisjärjestöissä nousussa.

Ruotsin puolustusvoimien yhtenä puolustushaarana toimivat kodinturvajoukot. Pääsin tutustumaan jokin aika sitten heidän toimintaansa Ruotsissa. Vaikka joukko on pieni, motivaatio toimintaan on korkealla. Resurssit mahdollistavat toiminnan laajasti, joka luo edellytykset osallistua harjoitteluun myös työajalla. Lisäksi kodinturvajoukoilla on selkeät tehtävät toimimiseen kriisitilanteissa. Niitä on käytetty muun muassa luonnonkatastrofitilanteissa viranomaisten tukemiseen.

Suomen vapaaehtoinen maanpuolustus uusiutuu myös, kun MPK:n eli Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen toiminta muuttuu osittain Puolustusvoimien alaisuuteen. Myös resurssit kentälle kasvavat ja reserviläisten urapolut paranevat.

Suomeen ei olla luomassa kodinturvajoukkoja, mutta joitain hyviä elementtejä on syytä ottaa opiksi Ruotsista:

– Toiminnan maksuttomuus on tärkeä lähtökohta. Ne jotka haluavat antaa aikaansa isänmaan turvallisuuden parantamiseksi tulee voida tehdä se ilman oman lompakon raottamista. Lisäksi harjoitteluun on varattava lisää resursseja. Ampumisen taito tulee vain ampumalla, ei ”laukauksia” ja ”sarjoja” huutamalla. Myös varusteiden on oltava kunnossa.

– Paikallisjoukoille on annettava selkeä tehtävä toimia viranomaisten virka-apuna. Esimerkiksi vesikriiseissä tai pitkien sähkökatkosten aikana reserviläispuolelta löytyisi sitoutuneita auttajia, kunhan lainsäädäntö sen mahdollistaisi.

– Reserviläisille on saatava laajemmat kouluttajaoikeudet. Tällä hetkellä Puolustusvoimien resursseja syövät valvontatehtävät, jotka voisi hoitaa aivan yhtä hyvin myös koulutettu reserviläisjohtaja. Huomioitakoon, että mahdollisessa kriisitilanteessakin joukoistamme noin 95% on reserviläisiä joista suurin osa toimii ilman kantahenkilökunnan ohjausta.

Vapaaehtoisessa maanpuolustuksessa olisi syytä lisätä myös kansainvälistä yhteistyötä. Yksi hyvä tapa olisi mahdollistaa paikallisjoukkojen laajamittaisempi osallistuminen kansainvälisiin harjoituksiin. Yksi hyvä paikka siihen avautuu vuonna 2021 Suomessa järjestettävän laajemman sotaharjoituksen yhteydessä.

Asedirektiivin pitkä ja vaiheikas käsittely on saatu pisteeseen, missä lain tuominen kansalliseen lainsäädäntöön on lähtenyt lausuntokierrokselle. Direktiivin valmistelussa käytiin kova työ, missä väännettiin EU – komissiolle ja Europarlamentille rautalangasta tosiasioita suomalaisesta puolustusjärjestelmä.

Olemme niitä harvoja maita, joilla on yleinen asevelvollisuus ja reserviläisiin pohjautuvat sodan ajan joukot. Tämän reservin tärkein yksittäinen tarvittava ominaisuus on ampumataito. Sen ylläpitämistä ei saa hankaloittaa.

Nyt lausunnolle annettu esitykseen on  sisällytetty Suomelle tärkeä maanpuolustuspoikkeama. Tämän hetkisiin, jo myönnettyihin lupiin uusi lainsäädäntö ei vaikuta. Uusiin lupahakemuksiin esityksessä on tiettyjä rajoitteita, jotka kohdistuvat lähinnä lipaskokoon, eli siihen kuinka monta patruunaa lippaaseen voidaan milläkin luvalla kerralla asentaa.

Suurin osa toimijoista voi jatkaa harrastustaan ja kenttäkelpoisuuden ylläpitämistään kuten tähänkin asti. Meille tärkeä reserviläispoikkeus koskettaa kaikkia sijoitettuja tai sijoittamiskelpoisia reserviläisiä ja mahdollistaa luvan hankkimisen jatkossakin tiukan lupaprosessin ja siihen sisältyvän Puolustusvoimien antaman puollon kautta. Urheiluammunta, kuten SRA (sovellettu reserviläisammunta) saa jatkua ennallaan.

Valehtelisin jos väittäisin, ettei lain yksityiskohdista käytäisi kulisseissa vääntöä. Nyt lausunnolle lähteneessä esityksessä on edelleen sisällä ongelmakohtia jotka vaativat tarkennusta. Esimerkiksi Puolustusvoimille tulee antaa aito vapaus puoltaa sopivaksi katsomalleen reserviläiselle poikkeuslupaa, eikä sitä tule lain perusteluissa ennalta rajata.

Lähtökohdat asedirektiiville olivat aseharrastajien ja reserviläisten kannalta surkeat. Kiitos poliittiselle yhtenäisyydelle siitä, että asedirektiivi saatiin EU:n päässä neuvoteltua Suomen puolustusjärjestelmän kannalta myönteisiksi. Reserviläisjärjestöt ansaitsevat kiitokset rakentavasta asiantuntijuudesta prosessin aikana. Ilman sitä, lausunnolla olisi nyt huomattavasti ongelmallisempi esitys joka voisi murentaa ampumaharrastusta huomattavasti.

Sisäministeriön ja Puolustusministeriön virkamiehiehet ansaitsevat asedirektiivin EU -pöytien kinkkisten alkuneuvottelujen hoitamisesta kiitokset. Koska tämän eteen on tehty kansainvälisesti hartiavoimin töitä, myös muutokset kansalliseen lainsäädäntöömme tulee tehdä niin kevyenä, kuin direktiivi suinkin sallii. Sen ansiosta Suomen puolustuksen tärkein voimavara – reservi – voi jatkaa kenttäkelpoisuuden ylläpitämistä täysimääräisesti.

Lausuntokierroksella on vielä mahdollisuus esittää huomioita lakiesitykseen. Siinä järjestöjen kannattaa olla aktiivisia. Sen  jälkeen hallitus tekee siihen tarvittavat täsmennykset ja antaa esityksen Eduskunnalle. Eduskunnassa hallinto- ja puolustusvaliokunnat tulevat vielä perkaamaan lain yksityiskohdat perusteellisesti ennen lopullista päätöstä. Uuden lain on määrä tulla voimaan syyskuun puolessa välissä.

Maanpuolustus on kaikkien yhteinen asia.

Jyrki Kataisen hallitus päätti vuonna 2011 leikata puolustusvoimien toiminnasta enemmän kuin miltään muulta valtion hallinnonalta. Puolustusministeriö toteutti ainoana hallinnonalana kaikki sille määritellyt säästöt. Lopputuloksena oli useita lakkautettuja varuskuntia, henkilöstövähennyksiä ja olemattomia kertausharjoitusmääriä. Suomen puolustus ajettiin vereslihalle.

Vain hetki myöhemmin tilanne Ukrainassa ja Suomenkin lähialueilla alkoi kiristyä. Turvallisuudesta tuli keskeinen puheenaihe ja parlamentaarisen työryhmän johdolla Eduskunta alkoi linjata keinoja puolustusmäärärahojen nostamiseksi.

Tällä vaalikaudella puolustukseen on satsattu. Henkilöstömäärä on pysynyt vakaana ja reserviläisiä on kertausharjoitettu. Sodanajanjoukkojen määrää on nostettu. Erityisesti valmiuteen on panostettu. Puolustusvoimat ovat muuttaneet ajattelutapaansa entistä enemmän koulutusorganisaatiosta valmiusorganisaatioksi, joka on tarkoittanut noin 50 miljoonan euron vuosittaista panostamista. Myös materiaaliin on satsattu niin maa- meri- kuin ilmavoimissa.

Mutta onko vanhoista virheistä opittu?  Valtioneuvoston selonteko julkisentalouden suunnitelmasta vuosille 2019 – 2022 julkistettiin kehysriihen yhteydessä. Siinä määriteltiin myös säästösuunnitelmia vuosille 2020 – 2029. Jos määritellyt tavoitteet toteutuvat, olisi tuottavuussäästöt vuonna 2020 noin 4,8 miljoonaa euroa. Summa kasvaisi vuosittain ja vuonna 2029 se olisi jo 48 miljoonaa euroa. Yhteensä säästövaikutus olisi noin 180 miljoonaa euroa.

Viime vuodet näyttäneet, kuinka maailma on muuttunut levottomammaksi. Näköpiirissä ei myöskään ole, että turvallisuustilanne muuttuisi nopeasti paremmaksi. Valmiuteen tarvitaan jatkossakin vähintään yhtä paljon rahaa. Säästöt vuonna 2029 olisivatkin käytännössä sama summa, joka valmiuteen on nyt kohdennettu.

Turvallisuus- ja puolustuspolitiikka tarvitsee pitkäjänteisyyttä. Tällä vaalikaudella tehty puolustuspoliittinen selonteko ja puolustusvaliokunnan siihen antama mietintö antavat vahvat suuntaviivat sille, kuinka Suomen puolustusta pitää kehittää 8 – 12 vuoden aikajänteellä.

Uskon, että Puolustusministerin tämän päiväinen esitys naisten asepalveluksen jäädyttämisestä olikin vahva herätys siitä konkretiasta, mihin säästöt alkaisivat jälleen johtaa.

Toimivat ja uskottavat puolustusvoimat ovat vakuutus, jonka me tarvitsemme säällä kuin säällä. Sen vuoksi määrärahakysymykset on tarkasteltava uudelleen viimeistään ensi kevään hallitusneuvotteluissa.

Tasa-arvoisessa Suomessa naisten tulee päästä edelleenkin halutessaan asepalvelukseen.

Euroopan Unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on ottanut viime vuosia merkittäviä edistysaskeleita kun EU-puolustuksen kärkihanke pysyvä rakenteellinen yhteistyö käynnistyi, EU:n puolustustutkimusta ja puolustusteollista kehittämisohjelmaa toteutetaan ja EU-Nato –yhteistyötä syvennetään.

Kaikkeen tähän yhteistyöhön tarvitaan mukaan Iso-Britannia, jonka puolustusbudjetti on noin neljäsosa kaikkien EU-maiden puolustusbudjeteista. Maa on siis keskeinen toimija eurooppalaisessa turvallisuusyhteisössä.

Läheinen kumppanuus edellyttää, että EU ja Iso-Britannia sopivat siitä, kuinka kumppanit voivat yhteistyössä muun muassa vaihtaa turvallisuustietoa, osallistua operaatioihin ja suorituskykyjen kehittämiseen myös brexitin, eli Euroopan Unionista lähdön jälkeen.

Euroopan ja Iso-Britannian välille solmittuna puolustusyhteistyösopimus vahvistaisi Euroopan turvallisuutta ja hyödyttäisi molempia osapuolia.

Brexitin myötä EU menettäisi ilman uusia sopimusjärjestelyjä tärkeän kumppanin, jolla on merkittäviä suorituskykyjä koko Euroopan turvallisuuden kannalta.

Geopolitiikan paluu ja Euroopan turvallisuustilanteen muuttuminen edellyttävät unionilta ja briteiltä läheistä kumppanuutta, jonka perustana on molemminpuolinen hyöty.

Käytännönläheinen yhteistyösopimus puolustuksessa vahvistaisi sekä EU:n puolustusulottuvuutta että Iso-Britannian turvallisuutta. Keskinäiseen yhteisvastuuseen perustuvassa sopimuksessa määriteltäisiin selkeästi kummankin osapuolen oikeudet ja velvollisuudet. Nykyisessä maailmantilanteessa sopimus olisi merkittävä rauhaa, vakautta ja turvallisuutta edistävä järjestely Euroopassa.

Iso-Britannia on ollut Suomelle tärkeä kumppani turvallisuuden ja puolustuksen kysymyksissä. Hyvä esimerkki tiivistyvästä yhteistyöstä on kesällä 2016 allekirjoitettu Suomen ja Iso-Britannian kahdenvälinen puolustusyhteistyötä koskeva puiteasiakirja.

EU:n ja Iso-Britannian välille solmittava puolustussopimus vahvistaisi osaltaan myös maidemme kahdenvälisen yhteistyöasiakirjan merkitystä ja loisi puitteet käytännönläheiselle yhteistyölle.

Esitän, että Suomi toimii aktiivisesti EU:n ja Iso-Britannian välille solmittavan puolustussopimuksen aikaansaamiseksi. Se on Suomen, EU:n ja Iso-Britannian yhteinen etu.

Eduskunnan kesätauosta huolimatta, heinäkuu tulee olemaan poliittisesti hyvinkin vilkas. Suomessa järjestetään 16. heinäkuuta huippukokous, missä Yhdysvaltain ja Venäjän presidentit tapaavat toisensa kahden kesken. Helsinkiin odotetaan Trumpin ja Putinin lisäksi satoja virkamiehiä ja tuhansia toimittajia ympäri maailman.

Yhteiselle tapaamiselle on tarve. Viime vuosina sapelien kalistelu on kiihtynyt Suomenkin lähiympäristössä. Ukrainan sodan jälkeiset tapahtumat ovat aiheuttaneet aktiivisuutta Itämerellä ja lisänneet kaikkien Euroopan maiden puolustusbudjetteja. Kylmän sodan retoriikka on nostanut niin ikään päätään.

Trumpilla ja Putinilla riittää keskusteltavaa. Maiden suhteet ovat olleet viime vuosina hyvin kylmät. Maailman kriiseistä akuuteimmat tällä hetkellä ovat Syyriassa ja Ukrainassa. Pohjois-Korean tilanne on satavarmasti myös suurvaltajohtajien asialistalla.

Suurta läpimurtoa maiden välisten suhteiden paranemiseksi on tuskin luvassa. Tärkeintä on kuitenkin dialogi. Kaikki maailman jännitteisyyttä liennyttävä keskustelu on tarpeen.

Suomelle idän ja lännen johtajien tapaamisen järjestäminen ei ole ensimmäinen. Vakaa ja ennustettava ulkopolitiikka on Suomen vahvuus, josta on pidettävä kiinni. Presidentti Sauli Niinistö yhdessä nykyhallituksen kanssa on jatkanut hyvää työtä pitäessään keskusteluyhteyden auki molempiin ilmansuuntiin.

Suomen oma asema on selkeä. EU –maana kuulumme länteen, mutta sotilaallisesti olemme liittoutumaton. Kumppanuutemme ja kansainvälinen toimintamme tähtää aina oman kansallisen puolustuskykymme vahvistamiseen ja kansalaistemme turvallisuudesta huolehtimiseen.

Huippukokous osoittaa Suomen vahvan aseman kansainvälisessä politiikassa. Lääkärin rooli sopii meille edelleen tuomarin roolia paremmin.

Pitkään käsittelyssä ollut EU:n asedirektiivistä juontuva aselaki on tänään päätetty Valtioneuvoston istunnossa lähettää Eduskunnan käsittelyyn. Aselaki mahdollistaa reserviläistoiminnan ja urheiluampumisen myös jatkossa ja siinä on tehty nyt kevyimmät mahdolliset muutokset, jotka täyttävät direktiivin vaatimukset.

Suomessa on yleinen asevelvollisuus ja reserviläisiin pohjautuvat sodan ajan joukot. Reservin tärkein yksittäinen ominaisuus on ampumataito. Sen ylläpitäminen voi nyt jatkua.

Olen saanut seurata aselain käsittelyä läheltä; Ensin asedirektiivin EU –käsittelyn aikaan kansanedustajan toimen lisäksi Reserviläisliiton puheenjohtajana ja sittemmin yhtenä työtehtävistäni Eduskunnassa. Olen ollut yksi kolmesta hallituspuolueiden kansanedustajasta edustamassa Keskustan eduskuntaryhmää ministeriön ja keskeisten reserviläisjärjestöjen kanssa käydyissä neuvotteluissa.

Vielä lausuntokierrokselle lähtiessään sisäministeriön tekemä pohjaesitys sisälsi epätarkkuuksia ja asedirektiiviin kuulumattomia kiristyksiä. Suomen neuvottelemaa poikkeusratkaisua ei myöskään otettu siinä vielä riittäviltä osin käyttöön.

Keskeisimpinä muutoksina saimme poikkeusluvan määritelmän koskemaan ikään katsomatta koko reserviä. Käytännössä kuitenkin suurin osa aseluvista tulee jatkossakin urheiluammunnan, kuten SRA:n (sovellettu reserviläisammunta) kautta.

Reserviläisjärjestöjen kannalta merkittävä asia on, että yhdistykset voivat jatkossakin omistaa koulutustarkoituksessa pitkiä itselataavaa kertatulta ampuvia aseita. Näin ollen voimme varmistaa sen, että ampumaharjoittelu jatkuu turvallisessa ympäristössä jonka tuoman kokemuksen myötä myös henkilökohtaiset lupaedellytykset voivat täyttyä.

Lupien määräaikaisuuksiin saatiin parannuksia. Lippaiden säilyttämiseen sekä eri asetyyppien ja niiden lippaiden käyttämiseen saatiin myös selkeys. Tällä estetään, ettei ampumaharrastaja syyllisty tietämättään lainvastaiseen toimintaan. Pitkien lippaiden luvanvaraisuus tuleekin olemaan keskeisin muutos lain tultua voimaan.

Asekeräilijöiden tai muistoesineiden haltijoiden ei tarvitse olla huolissaan, sillä ennen vuotta 1946 valmistetut ”Suomi –konepistooli” deaktivoidut lippaat rajattiin lupamenettelyn ulkopuolelle. Näin ollen ne voivat säilyä jatkossakin vitriineissä ja kellojen kehyksinä.

Samassa valmistelussa saatiin myös muutamia pienempiä yksityiskohtaisia parannuksia olemassa olevaan lakiin.

Valtioneuvoston esitys tulee nyt Eduskunnan käsiteltäväksi. Tässä yhteydessä hallintovaliokunta ja puolustusvaliokunta kampaavat lain huolella asiantuntijoita kuullen ja asiaan huolella perehtyen.

Alkuperäisestä EU –komission katastrofaalisesta esityksestä on tultu pitkä tie tähän päivään. Olen tyytyväinen, että lain käsittely on nyt tässä pisteessä siten, että meille tärkeät asiat on kestävästi huomioitu ja toiminta saa jatkua.

Ottaen huomioon direktiivin reunaehdot, lain hylkääminen tai kireämmät tulkinnat aselain viemisestä kansalliseen lainsäädäntöömme olisivat olleet suomalaisen maanpuolustuksen, reserviläisten ja ampumaharrastajien kannalta paljon huonompia.

Tuntemattoman Sotilaan Koskelan sanoin, tämä on se ”pienimmän riesan tie”.

Suomen puolustuksen selkäranka nojaa yleiseen asevelvollisuuteen ja reserviläisiin pohjautuviin sodan ajan joukkoihin ja koko Suomen puolustamiseen. Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa, jonka vuoksi oman puolustuksemme täytyy olla esimerkillisessä kunnossa. Kannamme vastuun turvallisuudestamme loppu viimeksi aina itse.

Seuraavan hallituksen asialistalla ovat suuret ilma – ja merivoimien hankinnat. Laivue 2020 on toteutettava määrätietoisesti. Hornetien seuraajat on valittava parhaimman suorituskyvyn mukaan siten, että vähintään 64 konetta lentää tulevaisuudessakin Suomen taivaalla.
Suurten materiaalihankinnat eivät saa syödä määrärahoja operatiivisesta toiminnasta, henkilöstöstä eikä maavoimien kehittämisestä. Sen vuoksi hankinnat on toteutettava kehyksen ulkopuolelta, tarvittaessa vaikka velkarahalla.

Puolustusvoimat ovat kehittyneet tällä vaalikaudella koulutusorganisaatiosta entistä enemmän valmiusorganisaatioksi. Varusmiesten ja reserviläisten koulutukseen on panostettu ja velvoitteita lisätty. Myös vapaaehtoinen maanpuolustus tulee kehittymään yksilötaitojen kehittämisestä joukkojen kouluttamiseen.

Varusmiespalvelus, reserviläisten kouluttaminen ja vapaaehtoinen maanpuolustus tarvitsevat tuekseen osaavan ja hyvin voivan Puolustusvoimien henkilöstön. Olemme puolustusvaliokunnassa kiinnittäneet tällä vaalikaudella huolta henkilöstön jaksamisesta. Työuupumus on arkipäivää myös sotilailla.

Ensi vaalikaudella on lisättävä henkilöstön määrää. Edellinen, Jyrki Kataisen (kok.) hallitus leikkasi puolustusmäärärahat vereslihalle ja henkilöstön määrän jopa syvemmälle. Materiaaliin ja toimintaan saatiin Juha Sipilän (kesk.) hallituksen aikana lisää rahaa. Henkilöstö on otettava seuraavaksi vahvemmin huomioon.

Työaikalainsäädäntö on selvitettävä perin pohjaisesti. Siinä on kuitenkin varottava astumasta sudenkuoppiin, jolla sotilaiden eläkeikää tultaisiin pidentämään. Epäsäännöllinen ja kuluttava työ on otettu huomioon alhaisemmalla eläkeiällä.

Kaiken kaikkiaan henkilöstön, toiminnan ja materiaalihankintojen suhde tulee olla puolustusbudjetissa tasapainossa. Puolustuspolitiikasta ei saa tehdä puoluepolitikkaa. Sen vuoksi toivon, että tämä keskeisin vakuutuksemme hoidettaisiin hallitusneuvotteluissa päältä pois ja Säätytalolla keskityttäisiin vääntämään vaalikauden muista painotuksista.

Ilman Puolustusvoimia, sen henkilöstöä ja yleisen asevelvollisuuden meille tuomaa maanpuolustustahtoa, olisi jokaisella suomalaisella huomattavasti turvattomampi olo rakkaassa isänmaassamme.